Sustainable Rural Health Care Networks (eRural) -projekti

  

Loppuseminaari 29.8.2007 Kemissä teemalla

IKÄÄNTYVIEN HYVINVOINTIPALVELUJEN
KEHITYSNÄKYMÄT

Järjestäjä: Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala & Tekniikka

Paikka: Terveyden toimipiste, Meripuistokatu 26, 94100 Kemi (auditorio, 2. krs)

 

 


Projektin tuotoksia: Käyttäjätutkimuksen tulokset | Pilotointiraportti (sisältää järjestelmien tekniset kortit)


Kemissä 29.8.2007 pidettyyn EU-osarahoitteisiin eRural-hankkeen loppuseminaariin osallistui runsaat 60 vanhustenhoidon tulevaisuudesta kiinnostunutta vierasta sekä runsas joukko Terveyden toimipisteen opiskelijoita. Tilaisuudessa esiteltiin 1.6.2005 - 1.9.2007 kestäneen eRural-projektin käyttäjätutkimuksen ja teknisen pilotoinnin tuloksia sekä Tervolan kunnan kanssa yhteistyössä kehitettyä ehdotusta uudeksi toimintamalliksi teknologian käyttöönotolle syrjäseudulla asuvan vanhuksen kotona. Tämän ohella seminaarin alustajat toivat esiin omasta ja tutkijoiden näkökulmasta vanhustenhuollon tulevaisuuden arvoja, trendejä ja haasteita sekä kertoivat mahdollisuuksista rahoittaa ja toteuttaa alan tutkimustoimintaa.

OHJELMA

9.00 Ilmoittautuminen ja kahvitarjoilu
9.30 Tervetulosanat, toimialajohtaja Leena Leväsvirta, eRural-projektin vastuullinen johtaja,
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Sosiaali ja terveysala
9.40 Miksi Tekniikka mukana eRural-hankkeessa?, toimialajohtaja Matti Uusimäki, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Tekniikka
10.00 eRural-hanke ja paikallispilotit, projektipäällikkö, lehtori Hanna-Leena Paakkolanvaara,
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Sosiaali ja terveysala
10.15 Tulevaisuuden hyvinvointipalvelut ja teknologia, projektipäällikkö Heli Sahala, Kuntaliitto
11.00 Yhteisöllinen energialataus, Alan tulevat ammattilaiset, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala
11.20 Teknologian käyttöönotto vanhuksen kotona, Lehtori Maarit Kairala,
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala
  Lounastauko
13.00 Elämän tarkoituksen kirkastuminen vanhusiässä, kehitysjohtaja Irja Lepola, Oulu
13.40 Paikallispilottien tulosten esittely, projektikoordinaattori Tuula Partanen,
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Tekniikka
  Kahvitauko
14.20 Hyvinvointiteknologian suuntaukset ja painotukset, teknologia-asiantuntija Risto Mäkikyrö,
Tekes
15.00 Vanhustenhuollon tulevaisuuden haasteet, kunnanjohtaja Mika Simoska, Tervolan kunta
15.40 Päivän yhteenveto ja loppukeskustelu
16.00 Tilaisuuden päätös

eRural-loppuseminaarissa 29.8.2007 esitetyt puheenvuorot

Tervetulosanat

Sosiaali- ja terveysalan toimialajohtaja Leena Leväsvirta Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta avasi tilaisuuden todeten, että eRural-projektin kautta on pureuduttu ajankohtaisiin haasteisiin.

- Vuoteen 2020 mennessä lähes 40 % maamme väestöstä on 65 vuotta täyttäneitä suhteessa 15 - 64 -vuotiaisiin.

Leväsvirran esittämien tilastoennusteiden valossa väestö vanhenee pohjoisia alueita ajatellen nopeimmin Suomessa, jossa on kuitenkin käytetty selvästi muita maita vähemmän varoja terveyspalveluiden tuottamiseen.

- Emme voi sulkea silmiämme muutokselta. Kustannusten radikaaliin muutokseen v. 2020 on varauduttava myös kuntatasolla. Jokaiselle meille pitäisi taata mahdollisuus elää tyydyttävää ja tasapainoista elämää myös ikäihmisinä.

Miksi Tekniikka mukana eRural-hankkeessa?

Tekniikan toimialajohtaja Matti Uusimäki Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta selvensi puheenvuorossaan alansa osallistumista eRural-hankkeeseen. Kärkiosaamisalueisiin viitaten Uusimäki korosti, että hankkeen on aina oltava yhdenmukainen ammattikorkeakoulun visioiden kanssa.

- Tekniikalla on tuettava eri alojen työtä. Siksi on perusteltua olla mukana monialaisissa hankkeissa. Hyvinvointisektorilla on paljon tekemistä mm. siinä, että helpotettaisiin muistiongelmaisten ikäihmisten elämää.

- Teknologian vienti ikäihmisen kotiin on erittäin haasteellista, koska uuden oppiminen saattaa olla äärimmäisen vaikeaa.

Uusimäki kertoi, että tietotekniikka sekä kunnossapito - sisältäen etävalvonnan ja etämittaamisen - sisältyvät kaikkiin Tekniikan insinöörikoulutusohjelmiin. Hänen mukaansa kuntien sitoutuminen lähteä mukaan eRural-projektiin vahvistui, kun tekniikka toi omalta osaltaan esiin projektissa näkemänsä lisäarvon.

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun Tekniikan alan hyvinvointiteknologian uusista sovelluksista kertoi projekti-insinööri Hannu Tauriainen Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun optisesta mittauslaboratoriosta. Tauriaisen mukaan optista mittaustekniikkaa voidaan soveltaa hyvin myös vanhusten kodinhoidon tarpeisiin. Seminaarivieraat saivat tutustua tauolla lääkkeiden tarkkailuun suunniteltuun demoon Tauriaisen johdolla.

eRural-hanke ja paikallispilotit

eRural-projektin käytännön työtä koordinoinut projektipäällikkö, lehtori Hanna-Leena Paakkolanvaara tähdensi alustuksessaan sitä, että tutkimusten mukaan ikäihmiset haluavat asua kotonaan elämänkaaren loppupuolelle asti, myös huonokuntoisinakin.

- Tällöin ikäihmisten arkielämän tukena korostuu läheisten sekä virallisen ja epävirallisten toimijoiden muodostama verkosto. Ikäihmisten itsemääräämisoikeuden säilyminen on tärkeässä asemassa.

Paakkolanvaara kertoi projektin yhteistyömallista, jossa vanhustyönjohtajat ovat osaltaan pohjustaneet projektin onnistumista hoitamalla yhteydenpidon ikäihmisiin. Projektiryhmän jäsenet vierailivat projektin puitteissa Pellon, Rantsilan ja Tervolan kunnan alueella tekniseen pilottiin valittujen ikäihmisten luona kartoittamassa ikäihmisten tarpeita, pilotoinnissa huomioon otettavaa ympäristöä sekä asentamassa ja testaamassa pilotoitavia teknisiä sovelluksia. Paakkolanvaaran mielestä nämä vierailut olivat yhtenä parhaista kokemuksista yli 2 vuotta kestäneen projektiprosessin aikana.

- Olen terveydenhoitaja pohjakoulutukseltani ja olen aina arvostanut henkilökohtaista kontaktia, siksi koin kotikäynnit ikäihmisten luona antoisina ja olen näistä tapaamisista hyvin kiitollinen.

- Työmme projektissa oli monialaista, kansainvälistä ja paikallista yhteistyötä. Yhdessä kuntasektorin yhteistyökumppaneidemme kanssa kehitimme otaksuttavasti maailman ensimmäisen älypotkurin.

Tulevaisuuden hyvinvointipalvelut ja teknologia

Sosiaalialan tietoteknologia -hanketta koordinoiva Kuntaliiton projektipäällikkö Heli Sahala herätti seminaariväen ajatuksia väittämällä, että tulevaisuuden ainut varma tekijä on epävarmuus.

- Toimintaympäristö muuttuu koko ajan. Työvoiman tarve lisääntyy ja henkilöstön eläköityminen kiihtyy, hyvinvointierot polarisoituvat ja teknologisoituminen jatkuu. Kansalaisten rooli on aktiivisempi, organisaatiot muuttuvat ja yhteistyö lisääntyy.

- Kaiken tämän keskellä pitäisi myös kehittää. Päätöksentekijät odottavat nopeita tuloksia, tuottavuutta ja säästöä. Kuitenkin, kun viedään tietotekniikkaa hyvinvointipalvelujen puolelle kyse on pitkäjänteisestä kehittämistyöstä.

Sahalan mukaan tekniikkaa on kannettu sisään suurin määrin ja nyt kysytään ’Missä hyöty?’. Pelkkä tekniikka ei tuo ratkaisuja, vaan tarvitaan myös opiskelua, työtapojen ja asenteiden muutosta. Sahala tulkitsee tilanteen eräänlaiseksi kilpajuoksuksi. Palvelujärjestelmän ja palvelujen tuottajien valmius muutokseen on suurien haasteiden edessä.

- Tietoyhteiskunta-strategia 2015 ’Hyvää elämää tietoyhteiskunnassa’ visioi Suomen kansainvälisesti vetovoimaiseksi, ihmisläheiseksi ja kilpailukykyiseksi osaamis- ja palveluyhteiskunnaksi.

- Keskeisiä ovat palvelusektorin uudistumiseen, ihmisten elämänlaatuun sekä kestävän kilpailukyvyn kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet. Strategian toteuttaminen edellyttää vastuunottoa yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Sahalan mielestä voitaisiin kysyä kuka tulevaisuudessa vastaa siitä, että palveluja on tarjolla, miten ne rahoitetaan ja milloin henkilö on potilas ja milloin yksilö. Tavoitteena on tuottaa hyvinvointipalveluja kaikille monilla tavoilla, yksilöllisesti - teknologialla on Sahalan mukaan roolinsa tässä. Samalla Sahala muistuttaa nykyisen kehityksen varjopuolista.

- Hyvinvointiteknologia ei tule olemaan kaikkien kansalaisten hyödynnettävissä koskaan. Miten käy asiakkaiden, kun verkko ei toimi, tietotekniikka ei kiinnosta tai taidot eivät riitä? Selvää on myös se, että ne saavat parempia laitteita, joilla on rahaa. Toteutuuko tasa-arvo tällöin?

- Mitä kehittyvältä teknologialta odotamme, kun oletuksena on, että ’kaikki toimii aina’ vaikka varajärjestelmästä huolimatta kaikki ei toimi. On huomattava, että asiakkaan hätä ei odota.

- Monessa organisaatiossa on käyty viime aikoina keskustelua siitä, mikä on toimintavarmuus poikkeusoloissa.

Seminaaripäivän aamuna (29.8.2007) julkaistun Helsingin Sanomien sisältö vastaa Heli Sahalan mielestä osaltaan nykytilan kuvaamiseen. Potilastietojen jakamisesta kertoviin otsikoihin ’Potilastiedot eivät vielä liiku.’ ja ’Onko tieteiselokuvaa vai arkipäivää?’ viitaten Sahala korostaa, että sosiaalihuollon puolelle tarvitaan tiedonhallintaan liittyvää tutkimusta koordinoidun yhteistyön lisäksi.

- Palvelusektoreiden välille tarvitaan tiedonjakamista eikä tietosuoja ole mielestäni este sille. Nykyään samoja tietoja on esim. kolmessa eri paikassa, samoja tietoja kerätään ja kirjataan uudelleen ja asiakasta luukutetaan.

Sahala tuo esiin myös teknologian tunkeilevan luonteen. Hänestä on tärkeää säädellä kuka näkee tiedot ja kauanko niitä säilytetään. Sahalan mukaan tulevaisuudessa tarvitaan keskustelua lainsäädännön kehittämisestä ja eettisistä seikoista. Sahala näkee teknologian kehityksessä lisäarvoa tuovia piirteitä.

- Mm. paikantaminen antaa uusia mahdollisuuksia, mutta missä se muuttuu rajoittavaksi ja yksityisyyttä loukkaavaksi? Lisäksi teknologia tarjoaa jo nykyisin laajan repertuaarin varmistaa tiedon saanti.

- Asiakkaat odottavat tulevaisuudessa, että turvallista kotona asumista tuetaan nykyistä enemmän teknologialla ja käyttöön saadaan uusia (asiakkaan toiminnan seurannan) välineitä, joilla tuetaan omatoimisuutta.

Teknologian käyttöönotto vanhuksen kotona

eRural-projektissa on kehitetty toimintamalli  ’Teknologiaratkaisujen käyttöönotto syrjäseudulla asuvan vanhuksen kotona’. Päävastuu mallin kehittämisessä on ollut lehtori Maarit Kairalalla Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalta. Kairala painottaa, että teknologiratkaisujen käyttöönotto ei ole irrallinen muusta vanhustyösä vaan se toimii yhtenä osana palvelukokonaisuutta.

- Toimintamallin tarkoituksena on tehdä näkyväksi teknologian käyttöönottoprosessi kokonaisuutena, tuoda esille prosessin eri vaiheet sekä eri toimijoiden vastuualueet ja työtehtävät. Malli selkeyttää paikallisia käytäntöjä ja tarjoaa työntekijöille välineen kehittää omaa toimintaansa.

Teknologiaratkaisujen käyttööotossa lähtökohtana on vanhuksen tarpeet. Toimintamalli korostaa vanhusta aktiivisena toimijana koko prosessin ajan. Mallissa vanhuksen lähiverkosto nähdään tärkeänä yhteistyökumppanina ja osana tukiverkostoa.

Toimintamallissa on hyödynnetty eri ammattilaisten osaamista ja aikaisempia toimintatapoja, mutta samalla pyritty innovatiiviseen  toimintamalliin, jossa korostuu jaettu asiantuntijuus ja yhteistyö.

- Innovatiivinen malli varmistaa paremman laadun sekä sen että vanhus saa tarpeitaan vastaavia, oikein kohdennettuja palveluita.

Kaikki toimijat ovat mukana koko prosessin ajan vanhuksen tarpeiden arvioinnista teknologiankäytön arviointiin. Toimintamallissa verkostokokoukset toimivat yhteisenä foorumina, joissa sekä suunnitellaan yhdessä tavoitteet ja toimenpiteet sekä myöhemmin arvioidaan toimintaa.

Jotta teknologiaratkaisut tukevat vanhuksen kotona asumista ja tuovat hyötyä vanhustyöhön, tarvitaan Kairalan mukaan sekä uudenlaisia toimintamalleja että työntekijöiden koulutusta. Teknologia-ratkaisujen käyttöönotossa työntekijät tarvitsevat osaamista, jota tulee koulutuksen kautta lisätä.

- Näkisin, että syrjäseudulla seutukunnalliset ratkaisut esim. tekniikan asiantuntijuuden jakamisessa sekä teknologiaratkaisujen hankinnassa, huollossa, asennuksessa ja säilytyksessä tuovat lisäarvoa verrattuna kuntakohtaisiin ratkaisuihin.

Elämän tarkoituksen kirkastuminen vanhusiässä

Logoterapiaan perehtyvä TtT, kehitysjohtaja Irja Lepola sytytti puheevuoronsa aluksi valkoisen kynttilän kuvaamaan ihmistä. Kynttilä itsessään edustaa Lepolan mukaan kehoa ja palava sydän ihmisen henkistä puolta.

Lepola patisti seminaariväkeä aloittamaan vanhustyön omista läheisistä. Hän muistutti elämän olevan lahjan, joka on kuitenkin vain lainassa. Logoterapia perustuu Sahalan sanoin perimään. Siinä ihminen näkee selkeästi oman arvonsa, vahvuutensa ja ominaisuutensa - sen mitä hänellä on ympäristölleen annettavana. Ihmisellä on siten vapaus itse valita elämänsä tarkoitus ja kantaa omista valinnoista myös vastuu.

- Yleensä odotetaan, että toinen ihminen tekee minut onnelliseksi - kuitenkin omat asenteemme ja valintamme muokkaavat elämämme sisältöä.

- Vanhat ihmiset ovat arvokkaita. He ovat antaneet paljon, käyneet läpi paljon ja saaneet aikaan paljon. He ovat myös tehneet ahkerasti töitä, heillä on ollut niukkaa ja elämykset ovat tulleet pienistä asioista, koska he ovat asennoituneet oikein.

- Vanhuksen elinikä ei ole olennainen asia vaan vanhuksen elämän sisältö. Meille kaikille tahto löytää elämämme tarkoitus on tärkeää. Henkisen yhteyden löytäminen itseemme vaikuttaa elämämme valintoihin. Ihmisellä on vapaus valita eikä ketään voi korvata kenelläkään toisella.

Lepolan mielestä vanhukset eivät ole kuitenkaan valinneet asenteekseen katkeruutta - kaikkein tuhoavinta voimaa - vaan he ovat nähneet, että heillä on paljon annettavaa lapsille ja yhteiskunnalle. Lepola kehottikin yleisöä auttamaan vanhuksiaan rakastamaan elämää viime hetkeen saakka.

Paikallispilottien tulosten esittely

eRural-hankkeen Tekniikan alan koordinaattorina toiminut Tuula Partanen kertoi, että teknologian rooli on tukea vanhusten kotihoidon prosesseja. eRuralin puitteissa teknologisia sovelluksia pilotoitiin 15.8.2006 - 15.3.2007. Teknologisten sovellusten käyttöönotto on Partasen mukaan varsin haasteellista Pohjoisen harvaanasutuilla alueilla.

- Ilmasto-olosuhteet, rakennusten fyysinen kunto ja tietoliikenne- sekä liikenneyhteydet asettavat omat vaatimuksensa. Esimerkkeinä voisi mainita, että pakkanen voi viivästyttää asennuksia, ulko-oven sähkölukitusta ei saada toimimaan, kun ovi ei sulkeudu muutenkaan kunnolla ja laajakaistayhteydet toimivat jos toimivat.

- Etävalvontajärjestelmä kyllä hälyttää hätätilanteessa, mutta pitkät etäisyydet viivästyttävät avun saantia paikalle. Siksi ikäihmisen hyvinvointi tulisi aina turvata esim. naapureista ja läheisistä muodostuvan lähiverkoston toiminnalla.

Mukana olleiden Pellon, Rantsilan ja Tervolan kuntien kannalta käyttäjätutkimuksen tulosten mukaan kriittisiä tekijöitä olivat kuntien pienuus, ikääntyvän väestön palvelujen tarpeen merkittävä kasvu sekä ulkopuolelta tulevat niin kansalliset kuin kansainväliset haasteet.

- Nämä tekijät loivat reunaehdot pilottisovelluksille, jotka eivät voineet olla kalliita ja mittavia. Samoin pyrimme ottamaan huomioon kuntien toiveet järjestelmien siirrettävyydestä eli kierrätyksestä asiakkaalle toiselle. Päädyimme testaamaan muutamaa kaupallista järjestelmää kuten ovisilmäkameraa, ulos asennettavaa valvontakameraa, turvapuhelinta ja kiinteistövalvontajärjestelmää. Projektitiimin työn tuloksena kehitimme lisäksi innovatiivisen älypotkurin, joka tukee ikäihmisen kognitiivisia taitoja.

Pilotointitulosten perusteella kunnissa laadittavaa hoito- ja palvelusuunnitelmaa tulisi Partasen mukaan täydentää asiakaskohtaisella teknisellä kortilla - näin teknologia otettaisiin aina huomioon hoitoprosessia tukevana elementtinä. Lisäksi asiakaspalvelun tehostamiseksi kuntien verkkosivuja tulisi kehittää enemmän interaktiivisuutta tukevaan suuntaan. Projektin onnistumisen kannalta kuntien sitoutuminen pilotteihin oli Partasen mielestä erityisen tärkeää.

- Tarvitsimme yhteydenpitoa ikäihmisiin, heidän läheisiinsä sekä kotihoidon henkilökuntaan. Lisäksi kunnan toimijat antoivat tarvittavia lisätietoja, jotta pilotointi eteni.

Teknologian onnistunut käyttöönotto vanhuksen kotona vaatii Partasen keräämien tulosten pohjalta kotihoidon työntekijöiltä oikeaa asennetta käyttöönottoa kohtaan. Heidän positiivinen asenteensa edesauttaa vanhusta omaksumaan uusi sovellus.

- Parhaaksi kouluttajaksi havaitsimme lähiomaisen, joka tavallaan puhuu samaa kieltä vanhuksen kanssa.

Projektissa pilotoidut ratkaisut perustuivat eRural-projektin käyttäjätutkimuksessa havaittuihin tarpeisiin. Tutkimuksessa haastateltiin 12 ikäihmistä ja 11 kuntien vanhusten kotihoidon edustajaa. Partanen korosti, että kaikki vanhukset eivät ole teknologiasta kiinnostuneita, useimmilla on heikot taidot hyödyntää ICT-sovelluksia eikä alan tuotekehitys ylipäätään palvele tätä kohderyhmää, sillä useimmat saatavilla olevat sovellukset on suunniteltu helpottamaan ammattilaisten työtä.

- On myös tärkeää huomata, että teknologia ei voi koskaan korvata ihmistä, kun kyseessä on vanhusten kotihoito. Väärin suunnitellut ratkaisut saattavat entisestään lisätä ikäihmisten yksinäisyyttä ja eristäytymistä.

Hyvinvointiteknologian suuntaukset ja painotukset

Hyvinvointiteknologian rahoittajatahoa edusti teknologia-asiantuntija Risto Mäkikyrö Tekesistä. Hän korosti, että Tekesin sovellusten painopistealueissa terveys ja hyvinvointi on saanut oman paikkansa. Terveydenhuollon järjestelmien ihmiskeskeisyys, laatu ja luotettavuus sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tuotteet ja palvelut ovat tällöin rahoittajan mielenkiinnon kohteina. Mäkikyrö muistutti sitä, että Tekesiin saapuvan rahoitushakemuksen tulee sisältää aina myös liiketoimintanäkökulma.

Hyvinvointiteknologia painottuu Tekesillä erityisesti terveyttä edistäviin ja sairauksia ennaltaehkäiseviin tuotteisiin ja palveluihin. Mäkikyrö toi esiin Tekesin koordinointiroolin hyvinvointiteknologian rahoittajana.

- Tekes kokoaa toiminnan ohjelmiksi ja estää näin rahan sirpaloitumisen.

Tekesissä on valmisteilla ’Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä’ -ohjelma, jonka valmistelu käynnistyi kesäkuun alussa. Ohjelmalla haetaan välineitä hallitusohjelman terveydenhuoltoa koskevien tavoitteiden toteuttamiseksi ja sen myötä Tekes lisää merkittävästi rahoitustaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen.

Vuosille 2004 - 2009 kohdennettu FinnWell-ohjelma kehittää terveyspalveluiden laatua ja tuottavuutta painottaen uusien toimintamallien kehittämisen merkitystä. Kyse on Tekesin kaikkien aikojen laajimmasta teknologiaohjelmasta. 150 miljoonan euron ohjelmasta Tekesin osuus on puolet ja osallistujien osuus puolet. Ohjelman viimeinen tutkimusaiehaku on päättynyt elokuussa 2007, mutta yritykset voivat lähettää ohjelmaan hakemuksiaan jatkuvasti hakuajoista riippumatta. Yrityshankkeissa on hyvä olla mukana myös tutkimusta. FinnWell-ohjelman tutkimusalueina ovat terveyttä edistävät ja toimintakykyä parantavat kokonaisvaltaiset palvelut osana ihmisen arkea ja ihmisen elinkaaren eri vaiheissa, kuten lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja ikääntyminen eri näkökulmista. Samoin lähiyhteisö, johon kuuluvat koti ja läheiset, päivähoito, opiskelu ja työ sekä mm. vertaisryhmät. Toimintaympäristön osalta tutkimusalueena voivat olla tilat, välineet, laitteet jne. palvelua tukevina tuotteina ja palveluina.

Tulevaisuuden trendeistä Mäkikyrö viittaa kehitykseen, jossa yksilön oman vastuun lisääntyminen voi toimia ratkaisuna ongelmiin. Vanhusten kotihoitoakin sivuava asia, tiedon jakaminen eri toimijoiden kesken, sai myös Mäkikyröltä huomiota. Hän totesi kuntien itsenäisestä hankintakulttuurista aiheutuvan käytännön tason ongelmia.

- Kunnat ovat perinteisesti hankkineet aikoinaan itsenäisesti omia tietojärjestelmiä, jotka eivät ole yhteensopivia muiden toimijoiden järjestelmien kanssa.

Vanhustenhuollon tulevaisuuden haasteet

Tervolan kunnanjohtaja Mika Simoska piti projektin kuntapartnereiden puheenvuoron, jossa hän kiitteli kuntien mahdollisuudesta päästä osallistumaan eRural-projektiin. Hän totesi kuntien olevan totisten haasteiden edessä, sillä lisääntyvä vanhusväestö on tulevaisuudessa yhä parempikuntoista ja heidän omaisensa yhä parempi tuloisia. Molemmat ryhmät osaavat vaatia jatkossa kunnilta yhä monimuotoisempia palveluita.

- Vuoteen 2020 mennessä koko maan väestö kasvaa 3%, mutta Lapissa se vähenee 7 %, näin ollen myös työikäisten määrä vähenee. Tervolan kunnassa on jo tätä nykyä paljon nuoria ja vanhuksia, joten kunnan ns. huoltosuhde on korkea.

Simoska selvensi, että huoltosuhde kertoo kuinka monta asukasta työikäisellä on ’elätettävänä’. Kasvukeskuksissa taas Simoskan mukaan on paljon lapsiperheitä ja syntyvyys on korkea.

- Mielestäni vain työpaikkojen syntyminen harvaan asutuille alueille voi muuttaa tilannetta.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia Simoska kannustaa satsaamaan alan opintoihin, sillä heitä tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan. Kotihoitajien vuotuisen tarpeen alueella hän arvioi Kuntaliiton tietojen perusteella olevan 27-32 henkeä. Palvelutarpeiden muutokset Simoska ennakoi vaikeiksi.

- Vaikka ammattilaisia on saatavilla, ei koulutus vastaa tarpeita. Esimerkiksi päivähoitajia ei voida helposti siirtää vanhustyöhön. Samoin kustannukset ovat kunnalle korkeimmat yli 70-vuotiaista ikäihmisistä lähtien. Trendien mukaan tuloverolla voidaan kattaa muu paitsi vanhusten huolto.

Simoska saa salin tarkkaavaiseksi tuomalla esiin vuoteen 2020 terveyspalveluissa tapahtumassa olevan kustannusten nousun. Terveyspalveluissa on odotettavissa 17 %:n ja sosiaalipalveluissa 35 %:n nousu. Erikoissairaanhoidon päivä maksaa esim. Tervolan kunnalle 354 euroa/pv, vuodeosastopäivä 122 euroa, vanhainkotipäivä 86 euroa, kotihoidon sijoittuessa 13 euron ja omaishoidon 10 euron päiväkustannuksiin. Kaksi viimeistä eivät ole Simoskan mukaan toisiaan poissulkevia.

- Kunnan suurien etäisyyksien vuoksi kodinhoitajillemme tulee satoja kilometrejä viikon aikana autossa istumista, mikä on turhaa ajan hukkaa. Mikäli teknologian tuella saadaan yksikin kotikäynti vähemmäksi, niin pitkällä aikavälillä teknologia maksaa itsensä takaisin.

- Tekniikka voi olla apuna myös yhteydenpidossa omaisiin ja palveluntuottajiin, joita voivat olla myös yksityissektori ja esim. järjestöt. Todennäköisesti tulevaisuudessa kunnalta ostetaan peruspalvelut ja yksityiseltä muut lisäpalvelut.

Simoska korostaa kuitenkin, että hoitohenkilökuntaa on koulutettava riittävästi erityisesti tietoteknologian osalta. Tervolan kunnanjohtajan mukaan teknologian kehityksessä on lisäksi otettava huomioon nykyisen sukupolven erilainen valmius sen hyödyntämiseen.

- Tämä sukupolvi on erilailla osaava myös ikäihmisinä, tietokoneet ovat lähes kaikille tuttuja tulevaisuudessa.

Projektipalautteena Simoska toteaa, että hänen kokemuksensa perusteella pilotteihin kannattaa valita kohdeasiakkaaksi hieman nuorempia käyttäjiä kuin yli 80-vuotiaat. Hänen mukaansa kannattaa samoin ottaa huomioon myös kehitettyjen teknologiasovellusten siirrettävyys asiakkaalta toiselle, koska se osaltaan säästää kustannuksia. eRural -projektissa kehitetty rullien päällä liikkuva älypotkuri sisältää mm. Internet-yhteyden, skype-puhelimen, pelejä ja päivitettävän kuvagallerian. Järjestelmän siirrettävyys on varmistettu Tervolassa laajemmin kuin huoneesta toiseen.

- Tervolassa päädyimme testaamaan älypotkuria langattomassa Digitan 450 verkossa.

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK